Valmennusprojektin topit, flopit ja opit

Valmennusprojektin topit, flopit ja opit

 

Topit

TOPIT

FLOPIT

OPIT

Tulokset Sairastelut Monipuolinen valmennuskokemus
Kaikkien projektien onnistuminen Raportointiväsymys Valmennusvuorovaikutus
Valmennettavien yhteismiitit Välitavoitteiden puute Viestintä- ja raportointikäytännöt

TULOSKOOSTE

  • Niina
    • Paino putosi 15,6 kg
    • Vyötärö pieneni 32 cm
    • Voima- ja kestävyystulokset paranivat merkittävästi
  • Janne
    • Paino putosi 16,3 kg
    • Vyötärö pieneni 28 cm
    • Voima- ja kestävyystulokset paranivat merkittävästi
  • Olli
    • Paino nousi 4,0 kg
    • Lisää lihasta ja voimaa – voimanostoliikkeiden yhteistulos parani 85 kiloa
  • Anna
    • Paino nousi lihasmassan kasvaessa (+2,3 kg) ja rasvamassan vähentyessä (-0.9 kg)
    • Voima- ja kestävyystulokset paranivat tuntuvasti
  • Taija
    • Paino putosi 4,1 kg
    • Liikunnan ilo löytyi
    • Lajipohja monipuolistui

 

PALAUTEKOOSTE VALMENNUKSISTA

MITKÄ ASIAT JUSSI HOITI HYVIN?

  • Asiantuntemus liikunnan ja ravinnon saralla
  • Treeni- ja ruokasuunnittelu
  • Rauhallinen ja asiallinen ote
  • Yhteistyö valmennettavien kanssa
  • Nopea reagointi ja yhteydenpito

Palautteiden perusteella varsinainen valmennuspuoli onnistui hyvin. Projektin yksi tärkein tavoite olikin saada varmistus omalle kyvylleni toimia monipuolisena valmentajana (muidenkin kuin nuorten miesten kanssa) onnistuen yksilöllisessä suunnittelussa, tavoiteasetannassa ja ohjauksessa. Yksikään projekti ei onnistunut täydellisesti. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut tavoitella kuuta taivaalta vaan edistää tavallisten ihmisten elämäntapoja ja auttaa heitä tavoitteissaan. Tuloksia ei myöskään lähdetty hakemaan kaikin keinoin, esimerkiksi laihduttajien kohdalla nesteidenpoistoilla punnitukseen, kuten monissa realitysarjoissa lienee tapana. Tarkoitus oli sovittaa urheilu ja syöminen arkeen, ei tehdä niistä arkea, kuten huippu-urheilijalla. Tähän peilaten, kaikkia projekteja uskaltaa kutsua onnistumisiksi.

MISSÄ OLI KEHITETTÄVÄÄ?

  • Selkeät välitavoitteet
  • Raportointikäytäntö kävi raskaaksi
  • Ärhäkämpi / piiskaavampi valmennustyyli
  • Kannustavuus

Välitavoitteet olivat selkeä puute. Ne jäivät joidenkin kohdalla asettamatta, kun suunnitelmia laadittiin. Välitavoitteet auttavat ylläpitämään motivaatiota, etenkin jos kehitys ei ole selkeästi mitattavissa tai havaittavissa. Raportointikäytäntö (mittojen seuranta, treeni- ja ruokapäiväkirjat) koettiin puuduttavaksi pidemmän päälle. Tähän olisi tullut antaa selkeämpi ohjeistus, ettei raportointia koettaisi ”pakollisena pahana”. Jotkut kaipasivat valmennustyyliin ärhäkkyyttä ja piiskaavuutta, joka on aika pitkälti luonnekysymys. Rauhallisesta ja analyyttisesta kaverista ei yhtäkkiä tule huutotsempparia. Onneksi en varsinainen jumppa- tai treeniohjaaja olekaan, vaan ennemminkin suunnittelija ja alkuunohjaaja. Opettajan roolissa opittu neutraalius ja hillittyys ei valmentajana toimi, pitäisi pystyä heittäytymään enemmän. Ärhäkkyyden puutteesta huolimatta kannustavuutta minun tulee kehittää – se on aina ollut heikkouteni. Valmennusprojektissa kannustus liittyi enimmäkseen heikkoihin hetkiin, mutta motivointia tulisi tehdä myös ”ihan hyvin” -tilanteessa. Oppia ikä kaikki, edellämainittuihin asioihin olen valmennuksissani jo kiinnittänyt huomiota ja tulen kiinnittämään jatkossakin.

ARVIOINTIKESKIARVOT PROJEKTISTA

Valmennus oli asiantuntevaa 4,8 / 5
Valmennus oli kannustavaa 3,6 / 5
Valmennus oli ymmärtävää 4,6 / 5
Valmennus oli kiinnostavaa 5 / 5
Valmennus keskittyi olennaiseen 4,6 / 5
Yhteistyö valmentajan kanssa oli hyvää 4,8 / 5
”Valmennus oli minulle hyödyllinen .” 5 / 5
”Voisin suositella valmennusta muillekin.” 4,8 / 5
Arvosana omalle toiminnalle
7,4 / 10
Arvosana Jussin toiminnalle
8,8 / 10

LOPPUPOHDINTOJA

Sain viime vuoden loppusyksystä idean tästä projektista ja olen kyllä todella tyytyväinen, että lähdin ideaa toteuttamaan. Valmennusprojekti herätti julkaisun aikaan yllättävänkin paljon kiinnostusta ja hyvää pöhinää – toisaalta epäilijöitäkin riitti. Valinnoissa oli tarkoitus poimia hyvin erilaiset valmennettavat ja valmennusporukasta tulikin mielenkiintoinen ja monipuolinen kattaus. Valmennusprojektit alkoivat tapaamisilla valmennettavien kanssa ja siitä alkoi kevään suunnittelu. Ilman valmiita raportointirunkoja ja suunnitelmia tekemistä riitti yllin kyllin, jopa pienen häslingin kera. Kävimme kaikkien valmennettavien kanssa treenaamassa kerran tai pari, jotta saimme muun muassa saliliikkeiden tekniikat varmistettua, käytyä läpi erilaisia liikkuvuusharjoitteita ja testattua voima- ja kestävyyspuolen lähtötason. Tämän jälkeen valmennettavat treenasivat itsenäisesti ja pitivät treenipäiväkirjaa – yksittäisiä yhteistreenejä oli toki myöhemminkin. Treenipäiväkirjan lisäksi pidettiin ruokapäiväkirjaa sen aikaa, että varmistuttiin syömislinjan toimivuudesta. Ruokapäiväkirjaa pidettiin ajoittain myös myöhemmin ruokailulinjan tarkistamiseksi. Näiden ohella pidettiin yllä hyvinvointitaulukkoa, jolla seurattiin muun muassa mielialaa, väsymystä, lihaskipua, vatsan toimintaa, unen määrää ja laatua. Voi kuulostaa paljolta, mutta raportoinnin muuttuessa rutiiniksi puhutaan ajankäytöllisesti parista minuutista päivässä. Näin minä sain valmentajana monipuolisesti tietoa valmennettavien tilanteesta eikä minun tarvinnut luottaa mututuntumaan tai ”ihan hyvin menee” -vastauksiin. Valmennettavien kuulumisia on tarkoitus tarkastella vielä myöhemmin syksymmällä – ovatko uudet elämäntavat olleet pysyviä vai onko palattu aiempaan? Pienenä extrana valmennusprojektissa olivat mukana valmennettavien yhteismiitit, mitkä koettiin mielekkäiksi. Yhteismiiteissä pidimme treenit vähän erikoisempien lajien parissa ja ruokailimme suhteellisen terveyspainotteisesti. Valmennusmiittien raportteja voitte lukea: vol. 1vol. 2vol. 3.

Yhtenä nihkeänä asiana valmennusprojektista jäivät mieleen monien valmennettavien sairastelut, jotka jarruttivat menoa. Ja vaikka ne eivät olisi suuresti jarruttaneet kehitystä, niin ainakin piinasivat motivoituneita treenaajia. Toisena negatiivisena asiana omaan mieleen jäi asioiden juoksevuus eli suunnittelin asioita aika paljon matkalla, en ennakkoon. Tämä johti siihen, että esimerkiksi ohjeistukset eivät olleet aina niin selkeitä tai ainakaan tarpeeksi kauaskatseisia – esimerkkinä välitavoitteiden puute. Kolmas asia oli loppua kohti iskenyt raportointiväsymys, mutta se on osittain ymmärrettävää. Raportointi oli kuitenkin toissijaista treenaamisen ja syömisen rinnalla. Julkisessa valmennusprojektissa raportointi oli tietysti aikataulutetumpaa ja jäykempää verrattuna yksityiseen valmennukseen. Eikä raportoinnilla enää ole niin paljoa merkitystä sen jälkeen, kun homma toimii ja rullaa, mutta toisaalta valmentajan tiedottomuus tilanteesta viikkojen ajan ei ole hyvästä. Etenkin kuukaudenvaihteissa tapahtuvat kuulumiset ja muu raportointi tuppasivat venymään viikoilla.

Henkilökohtaisena tavoitteena valmennusprojektille minulla oli hankkia kokemusta valmennuksesta ja työskennellä minua kiinnostavan asian parissa. Tämän tavoitteen toteutumisesta ei ole epävarmuutta, kokemusta ja oppia tosiaan tuli roimasti. Oppia tuli niin fysiologiasta (etenkin naisten), harjoittelun ja ravitsemuksen suunnittelusta, viestintäkäytännöistä kuin valmennusvuorovaikutuksesta. Valmennusvuorovaikutukseen liittyen on mielenkiintoista, kuinka monenlaiseen rooliin valmentajan tulee pystyä taipumaan – tulee kyetä olemaan ohjaaja, tukija, ymmärtäjä, käskyttäjä, terapeutti, suunnittelija, asiantuntija, opettaja ja myös vertainenkin. Olenkin sitä mieltä, ettei kukaan pysty olemaan sopivin valmentaja kaikille, vaikka joku niin väittäisikin. Valmennettavat olisivat voineet olla vaativampiakin minua kohtaan, sillä nyt viestintä toimi usein minusta valmennettaviin päin. Projektin alussa yksi valmennettava tosin viestitteli urakalla 😉 Toisaalta sama pätee myös päinvastoin, minun olisi pitänyt olla vaativampi valmennettavia kohtaan – nyt sain palautetta liiasta kiltteydestä. Luotankin varmaan liikaa ihmisten sisäiseen motivaatioon. Keräsin palautetta loppupalautteen lisäksi myös kevään aikana, mutta sitä olisi voinut kerätä enemmänkin. Nyt valmennus oli enemmän asiakkuustyyppinen kuin vuorovaikutteinen oppimiskokemus – olisihan tämä pitänyt opettajan osata järjestää, mutta tämä on taas niitä jälkiviisauksia. Hukkaan valmennusprojekti ei kuitenkaan millään muotoa mennyt, projekti loi hyvän pohjan tekemiselleni jatkossa.

SISUSAVOTAN KEHITYKSESTÄ

Kevään mittaan Sisusavotta kehittyi rutkasti eteenpäin valmennusprojektin rinnalla. Artikkeleita kertyi, seuraajia tuli lisää ja Sisusavotta oli esillä paikallismedioissakin. Perustin kevään aikana valmennuspalveluita tarjoavan yrityksen ja valmennusprojekti tarjosi minulle hyvän pohjan valmennusasiakkaiden palvelemiseen, esimerkiksi raportointi- ja suunnittelupuolen osalta. Päätoimista yksilövalmentajaa minusta tuskin tulee, mutta aion jatkossa tehdä yksilövalmennuksia sivutoimisesti niin paljon kuin resursseja riittää. Olen kevään mittaan käynyt pitämässä ravinto- ja liikuntavalmennuksia ja -koulutuksia myös yrityksissä, joka on ollut mielenkiintoinen lisä yksilövalmennuksien ohella. Isompaa kuvaa ajatellen Sisusavotta on pieni juttu, mutta pitkälle on tultu joulukuusta, kun tyhjästä aloitettiin. Minulle Sisusavotasta on kuitenkin kasvanut jopa palanen omaa identiteettiä.  Tämä on ollut hieno startti uranvaihdokselle tälle alalle ja minulla ei ole epäilystäkään, etteikö draivi näitä asioita kohtaan säilyisi. Paljon uuttakin on tulossa, kuten Sisusavotan oma podcast ensi syksynä sekä Sisusavotta Run -extremejuoksutapahtuma ja luonnollisen liikkumisen leirejä kesällä 2014.

Kiitos paljon tästä mahdollisuudesta, kokemuksesta ja tulevasta matkasta valmennettaville, valmennukseen hakeneille, Sisusavotan kehittämisessä jelpanneille ja kaikille seuraajille!

 


Vastaa